Erisnimien kääntäminen: paikannimet, brändit ja henkilöhahmot
Yksikin väärin käännetty nimi oikeudellisessa asiakirjassa voi johtaa pankkitilin jäädyttämiseen, kansainvälisen kiinteistökaupan peruuntumiseen tai pitkällisen viisumiprosessin kariutumiseen. Kaunokirjallisuudessa ja elokuvissa väärin mukautettu henkilöhahmon nimi taas voi hetkessä rikkoa kirjailijan luoman tunnelman ja tehdä päähenkilöstä aiheetta pilkan kohteen. Erisnimien kääntäminen on kielitieteen hienovaraisimpia, vastuullisimpia ja kiistanalaisimpia osa-alueita. Voisi kuvitella, ettei ole mitään helpompaa kuin kirjoittaa vieraskielinen nimi oman kielen kirjaimilla. Käytännössä asiantuntija joutuu kuitenkin jatkuvasti valitsemaan tiukkojen juridisten normien, vuosisataisten historiallisten perinteiden ja alkuperäisen nimen tunnepitoisten vivahteiden säilyttämisen välillä. Tässä artikkelissa tarkastelemme yksityiskohtaisesti antroponyymien, geonyymien ja tavaramerkkien kääntämisen keskeisiä menetelmiä ja selvitämme, miksi tämä arkinen tehtävä vaatii laajaa asiantuntemusta ja kulttuurista herkkyyttä.
Translitterointi ja käytännön transkriptio: kirjain vastaan äänne
Nykyaikaisessa kielitieteessä on kaksi keskeistä tapaa välittää vieraskielisiä nimiä. Niiden välillä käydään toistuvasti ammatillista kädenvääntöä. Ensimmäinen menetelmä on translitterointi eli merkkien siirtäminen järjestelmällisesti kirjain kirjaimelta yhdestä kirjoitusjärjestelmästä toiseen ottamatta huomioon niiden todellista ääntämystä. Menetelmä on hyvin tarkkaan määritelty, ja sitä käytetään laajalti ulkomaisissa passeissa, kansainvälisissä rekistereissä, rahtikirjoissa ja pankkiasiakirjoissa. Tällöin noudatetaan tiukkoja ISO-standardeja tai valtioiden maahanmuuttoviranomaisten vaatimuksia, joissa jokaiselle lähtöaakkoston kirjaimelle on määrätty tarkka vastine kohdeaakkostossa.
Toinen, arkikielessä yleisempi menetelmä on käytännön transkriptio, jonka tavoitteena on välittää sanan ääntämys mahdollisimman tarkasti kohdekielen foneettisten sääntöjen mukaan. Jos asiantuntijat käyttäisivät yksinomaan akateemista translitterointia, englantilainen kaupunki Leicester kirjoitettaisiin suomessa hankalasti lausuttavaan muotoon Leicester, vaikka jokainen pätevä ammattikääntäjä tietää, että käytännön transkription ansiosta se lausutaan oikein muodossa Lester. Samantapainen tilanne on brittiläisen Worcesterin kaupungin kohdalla: sen nimi lausutaan ja kirjoitetaan muodossa Worcester. Kiinan pääkaupungin virallisesta nimestä Beijing taas tuli meille tutumpi Peking perinteisen Palladiuksen transkriptiojärjestelmän ansiosta. Kirjaimellisen translitteroinnin yrittäminen arkisessa yhteydessä aiheuttaa väistämättä kääntämisen keskeisiä vaikeuksia: teksti menettää luontevuutensa ja voi johtaa vakaviin väärinkäsityksiin.
Paikannimet ja historiallisten perinteiden kunnioittaminen
Maantieteellisten nimien kääntämistä hankaloittavat myös historialliset perinteet ja niin sanotut eksonyymit. Monet paikannimet ovat vakiintuneet eri kieliin vuosisatoja sitten muiden kielten välityksellä, aikana, jolloin yhtenäisiä transkriptiosääntöjä ei vielä ollut. Siksi käytämme nykyään perinteisiä nimiä, jotka eroavat huomattavasti alkuperäisen nimen nykyisestä ääntämyksestä.
Klassiset esimerkit ovat kaikille tuttuja jo koulusta. Britannian pääkaupungin Londonin nimi on suomeksi perinteisesti Lontoo, vaikka englantilaiset ääntävät sen pikemminkin ”Landn”. Ranskalaisen kaupungin Paris nimi on suomeksi Pariisi, ei Pari, saksan München on München ja italian Venezia on Venetsia. Alankomaiden kaupungin The Hague nimi on vakiintunut suomeksi muotoon Haag, ja valtion diplomaattisena nimenä käytetään Côte d’Ivoirea. Suomessa valtion nimi on Norsunluurannikko, joka vastaa suoraan alkuperäisen nimen merkitystä. Jos kääntäjä ottaisi omavaltaisesti oikeudekseen kirjoittaa Ranskan Bretagne-alueen nimen esimerkiksi ”Brotagne” eikä käyttäisi vakiintunutta nimeä Bretagne, lukija ei yksinkertaisesti ymmärtäisi, mistä puhutaan. Kokeneen asiantuntijan on tarkistettava paikannimet säännöllisesti erityisistä kartastoista ja virallisista valtion hakuteoksista.
Brändien lokalisointi: mukauttamisen rajat ja markkinointi
Kun uusi kansainvälinen yritys tulee kansallisille markkinoille, markkinointitiimin ja kieliasiantuntijoiden on tehtävä tärkeä valinta. Tavaramerkkien, yritysten ja tuotteiden nimien käsittely vaatii erityistä kaupallista harkintaa. Erisnimien suora ja sanatarkka kääntäminen on liiketoiminnassa hyvin harvinaista, sillä kaupallisen brändin on säilytettävä mahdollisimman hyvä tunnettuus kaikkialla maailmassa.
Useimmiten kansainväliset brändit säilyttävät alkuperäisen latinalaisen kirjoitusasun tai käyttävät tarkkaa transkriptiota. Joskus tarvitaan kuitenkin perusteellista lokalisointia, etenkin jos nimi herättää paikallisessa kielessä ei-toivottuja tai monimerkityksisiä mielleyhtymiä. Epäonnistunut ääntämyksen välittäminen voi pilata miljoonien arvoisen mainoskampanjan hetkessä. Historia tuntee monia huvittavia tapauksia, joissa autovalmistajat tai kosmetiikkayritykset ovat joutuneet vaihtamaan mallien nimiä kiireesti eri maissa, koska nimet ovat kuulostaneet paikallisessa kielessä rivoilta tai koomisilta. Onnistunut brändien lokalisointi perustuu aina ennakolta tehtyyn fonosemanttiseen tutkimukseen ja huolelliseen patenttiselvitykseen.
Kaunokirjallisten teosten nimet ja puhuvat henkilöhahmot
Luovin ja samalla kiivain mielipiteiden kamppailu käydään kaunokirjallisuuden, runouden ja elokuvien parissa. Kaunokirjallisessa teoksessa henkilöhahmojen nimillä on usein tärkeä merkitys: ne voivat paljastaa hahmon luonteen, yhteiskunnallisen taustan tai kätketyn kohtalon. Kääntäjä joutuu tällöin vaikean valinnan eteen: säilyttääkö alkuperäinen äänneasu vai mukauttaako puhuvan nimen merkityksen kohdekieleen?
Hyvä esimerkki ovat Harry Potter -romaanit. Henkilöhahmon puhuva sukunimi Longbottom on muuttunut eri venäjänkielisissä versioissa muodoiksi Dolgopups ja Dlinnopop, synkästä opettajasta Snape on tullut Sneip tai Zlei ja turhamaisesta Gilderoy Lockhartista Zlatopust Lokons. Samankaltainen tilanne on ollut Tolkienin eeppisissä teoksissa: Bilbo Bagginsista on eri kääntäjien ratkaisujen mukaan tullut Torbins, Beggins tai Sumkins, ja haltioiden linnoituksesta Rivendellistä on käytetty muotoja Rivendell ja Doln. Jos nimi on selvästi puhuva ja kirjailija on sisällyttänyt siihen avointa piilovitsiä, pelkkään transkriptioon turvautuminen vie lukijalta suuren osan kirjailijan tarkoituksesta. Toisaalta liian pitkälle viety halu mukauttaa kaikki nimet suomenkielisiksi voi muuttaa aidon englantilaisen tai fantasiamaailman tunnelman vieraaksi kansanomaiseksi tyylittelyksi.
Käytännön vinkkejä asiakkaille ja asiantuntijoille
Henkilötietojen, paikannimien ja yritysten nimien kääntämisessä kannattaa noudattaa muutamaa perussääntöä, jotta ikäviltä juridisilta virheiltä vältytään. Henkilöasiakirjoissa, passeissa, yrityssopimuksissa ja valtakirjoissa tärkeintä on ehdoton yhdenmukaisuus. Sukunimen ja etunimen kirjoitusasun oikeudellisissa asiakirjoissa on vastattava täsmälleen asiakkaalle aiemmin myönnetyissä virallisissa asiakirjoissa, passeissa tai voimassa olevissa viisumeissa käytettyä kirjoitusasua. Yksikin eroava kirjain voi mitätöidä asiakirjan kokonaan.
Monimutkaisten yritys- ja markkinointiprojektien tilaajien kannattaa laatia etukäteen yksityiskohtainen termistö ja kirjata siihen kaikkien keskeisten maantieteellisten kohteiden, termien ja brändien kirjoitusasut. Kaikenlaisten tekstien parissa työskentelevien asiantuntijoiden on puolestaan muistettava, että laadukas ammattikäännös perustuu viranomaisten ohjeiden, historiallisten sanakirjojen ja kontekstin syvällisen ymmärtämisen yhdistämiseen. Sanan alkuperän tarkka selvittäminen ja kohdeyleisön kulttuuristen erityispiirteiden kunnioittaminen ovat onnistuneen työn tärkeimmät takeet.
