Miksi joitakin kieliä pidetään ”kääntymättöminä”?
Joillekin sanoille löytyy heti vastine toisesta kielestä — ”pöytä”, ”aurinko”, ”lukea”. Toiset taas tuntuvat vastustelevan: käännät ne, mutta tuntuu kuin puolet merkityksestä katoaisi. Juuri tällaiset sanat ja ilmaukset synnyttävät myytin ”kääntymättömistä” kielistä. Todellisuudessa mitään kääntymättömiä kieliä ei ole, mutta on olemassa ilmiöitä ja kulttuurisia kategorioita, jotka aiheuttavat päänvaivaa kokeneellekin kääntäjälle. Selvitetään, mistä tämä johtuu ja miten ammattimainen kääntäminen ratkaisee tällaiset haasteet.
Mistä ”kääntymättömyys” johtuu
Jokainen kieli heijastaa kansansa ainutlaatuista ajattelutapaa ja kulttuurisia arvoja. Siinä missä yksi yhteiskunta on kehittänyt kymmeniä sanoja jonkin tietyn ilmiön kuvaamiseen, toisella kansalla voi olla sille vain lyhyt ilmaus tai ei sanaa lainkaan. Kun kääntäjä kohtaa tällaisen epäsymmetrian, hänen on etsittävä kiertoteitä: kuvailtava asiaa, tulkittava sitä tai valittava mahdollisimman läheinen vastine.
Esimerkki: japanin sana ”tsundoku” tarkoittaa tapaa ostaa kirjoja ja pinota ne lukematta niitä loppuun. Suomen kielessä tälle tavalle ei ole omaa sanaa. Kääntäjä voi vain selittää asian tai jättää lainasanan tekstiin ja lisätä siihen selityksen.
Kulttuuritausta ja kansalliset erityispiirteet
Suuri osa ”kääntymättömyydestä” liittyy kulttuuriin. Sanat eivät ole pelkkiä äänteitä, vaan myös kulttuurisia koodeja.
Saksan ”Schadenfreude” (ilo toisen epäonnesta) havainnollistaa erinomaisesti käsitettä, joka on kaikille tuttu, mutta jota sen enempää venäjän- kuin englanninkielinenkään sana ei tiivistä yhtä osuvasti.
Ruotsin ”lagom” kuvaa kohtuullisuuden ajatusta ja elämää ”tasapainossa”. Se on paljon laajempi ja syvällisempi käsite kuin tutut ”sopivasti” tai ”kultainen keskitie”.
Portugalin ”saudade” yhdistetään kaipaukseen jotakin saavuttamatonta kohtaan. Sitä on mahdotonta kääntää yhdellä sanalla, joten on turvauduttava laajempiin kuvailuihin.
Jokaisessa tapauksessa kääntäjän on valittava, jättääkö hän alkuperäisen sanan tekstiin, lisääkö alaviitteen, selittääkö asian vai mukauttaako ilmauksen.
Kun täsmällistä vastinetta ei ole
Sanaston puute ei ole kääntämisen suurin vihollinen. Useimmiten kääntämisen vaikeudet johtuvat siitä, ettei sanan taustalla olevalle ilmiölle ole vastinetta toisessa kulttuurissa.
Esimerkiksi suomen ”sisu” ei palaudu ”sinnikkyydeksi” tai ”rohkeudeksi”. Se kattaa kokonaisen joukon ominaisuuksia: kyvyn kestää vaikeita tilanteita ja jatkaa määrätietoisesti eteenpäin esteistä huolimatta. Tällaisessa tapauksessa ammattimaisessa käännöksessä käytetään laajempaa tulkintaa.
Englannin kieleen on omaksuttu venäjän sana ”тоска”. Nabokov selitti aikoinaan, etteivät englannin sanat ”melancholy”, ”sadness” tai ”yearning” riitä välittämään тоска-sanan vivahteita. Tässäkin auttaa vain asiayhteyden selittäminen.
Kääntäjän kiinnostuksen kohteet ja asiakkaan tavoitteet
Ammattimaiselle kääntäjälle ei riitä tekstin välittäminen sanasta sanaan, vaan hänen on otettava huomioon, miten viesti ymmärretään toisessa kulttuurissa. Tämä on erityisen tärkeää lokalisoinnissa eli tekstin mukauttamisessa tietylle lukijalle.
Mainokset ja iskulauseet perustuvat usein esimerkiksi sanaleikkeihin. Yhdellä kielellä ne kuulostavat hauskoilta ja luontevilta, mutta kirjaimellinen käännös voi tuntua oudolta ja sopimattomalta. Tällöin kääntäjän on muotoiltava viesti uudelleen niin, että se herättää yleisössä samat tunteet ja säilyttää samalla brändin arvot.
Kaunokirjallisuuden kääntäminen on vielä haastavampaa. Kirjailijan tyyli voi olla ainutlaatuinen, ja tekstissä voi olla sanaleikkejä ja murteellisia piirteitä. Vaikka niitä ei voi siirtää toiseen kieleen sataprosenttisesti, hyvä kääntäjä löytää keinoja, joilla alkuperäisen tekstin vaikutelma säilyy.
Miten kääntäjät selviytyvät ”kääntymättömistä” sanoista
Kulttuuriset ja kielelliset esteet voi ylittää useilla keinoilla:
Translitterointi selityksineen. Termi siirretään tekstiin alkuperäisessä kirjoitusasussaan, ja kääntäjä lisää alaviitteen tai kommentin.
Kuvaileva käännös. Kun yksi sana ei riitä, käytetään laajempaa määritelmää.
Vastineen etsiminen. Käännöskielestä valitaan merkitykseltään läheinen termi, joka välittää ainakin osan merkityksestä.
Uudissanan luominen. Harvoin, mutta joskus kääntäjä voi ehdottaa uutta termiä, jos se vastaa merkitystä tarkasti ja sillä on mahdollisuus vakiintua käyttöön.
Käytännön esimerkkejä: jotkin sanat vakiintuvat ajan mittaan vieraisiin kieliin, eikä niitä enää mielletä ”vieraiksi”. Nykyään sanat ”karate” tai ”pizza” eivät hämmästytä ketään. Aikoinaan nekin kuuluivat ”kääntymättömiin” sanoihin.
Miksi tällä on merkitystä asiakkaalle
Ammattimaista käännöstä tilaavat asiakkaat eivät aina ymmärrä, ettei sanan kirjaimellinen kääntäminen vielä tarkoita sen merkityksen välittämistä. Tämä on erityisen tärkeää liikeviestinnässä, verkkosivuilla ja mainoskampanjoissa: viestinnän onnistuminen riippuu siitä, kuinka hyvin kääntäjä tavoittaa kulttuuriset vivahteet.
Esimerkiksi:
Jos oikeudellinen termi käännetään sanasta sanaan mutta se ei vastaa maan lainsäädännön todellisuutta, seurauksena voi olla virheitä ja väärinkäsityksiä.
Jos markkinointislogan kuulostaa epäluontevalta, yleisö ei yksinkertaisesti omaksu viestiä.
Jos teksti lokalisoidaan huolellisesti, se tuntuu luontevalta ja herättää luottamusta.
Yhteenveto
Kääntymättömät sanat ja ilmaukset osoittavat, kuinka rikas ja monimuotoinen kieli on. Ammattimaiselle kääntäjälle ne eivät ole este vaan haaste. Joka kerta on valittava strategia: selittää, mukauttaa, etsiä vastine tai jättää alkuperäinen sana tekstiin. Tärkeää ovat sekä kokemus että tarkkuus, kulttuurisen kontekstin tuntemus ja asiakkaan tavoitteiden ymmärtäminen.
Tällainen lähestymistapa auttaa saavuttamaan laadukkaan lopputuloksen vaikeissakin tehtävissä. Siksi käännöstä tilatessa on tärkeää kääntyä asiantuntijoiden puoleen, jotka osaavat työskennellä kieliopin lisäksi myös kulttuurin parissa. Kääntämisen todellinen taito on juuri siinä, että lukijalle välittyvät sanojen lisäksi alkuperäisen tekstin koko merkitys ja tunnelma.
